Ikkunat ovat rakennuksen ulko-osien huonoiten lämpöä eristäviä rakennesosia, sillä ikkunaneliöstä karkaa lämpöä lähes kuusi kertaa enemmän kuin seinäneliöstä. Tämän takia ikkunoiden lämpöeristävyyteen on energiatehokkaassa kodissa kiinnitettävä paljon huomiota. Ikkunat eivät kuitenkaan pelkästään hukkaa lämpöä, vaan niiden kautta saadaan rakennukseen myös auringonsäteilyä, ja tämä taas pienentää lämmitykseen ja valaistukseen tarvittavaa energiaa.

Jos kotiin haluaa mahdollisimman energiatehokkaita ikkunoita, on syytä välttää suuria, koko seinän korkuisia ikkunapintoja. Suuret ikkunat ovat kuitenkin näyttäviä, ja jos sellaisia laitetaan, kannattaa ne suunnata etelään, jolloin valoa saadaan myös talvella. Tämä pätee etenkin olohuoneen ja muiden oleskelutilojen ikkunoihin. Aurinkosuojaukseen on sitten kiinnitettävä erityistä huomiota passiivi- ja matalaenergiataloissa, jotta jäähdytystarpeilta vältytään. Liikaa auringonpaistetta voidaan välttää sopivan kokoisisilla räystäsrakenteilla.

Toisaalta taas yksi suurempi ikkuna on parempi kuin monta pientä, sillä energiaa säästävissä ikkunoissa karmit ja puitteet päästävät lasiosia enemmän lämpöä ulos. Tämän takia ikkunan asennuksessa tulee olla erityisen tarkka karmin ja seinän välin tilkitsemisessä ja karmin ja ilmansulun liitoksen tekemisessä. Ikkunan energiatehokkuutta myös parantaa selektiivikalvo ja ikkunan lasien värissä oleva lämpöä eristävä, hidasliikkeinen kaasu. Energiatehokasta ikkunaa hankittaessa kannattaa huomata, että vaikka ikkunalla on hintaa hieman enemmän kuin tavallisesti, ne kuitenkin säästävät lämmityskustannuksissa koko ikkunan olemassaolon ajan. Kun ikkuna eristää hyvin lämpöä, saattaa joissain säätiloissa sen ulkopintaan tiivistyä kosteutta, vaikka tätä ei juurikaan esiinny tavallisissa kolmilasisissa ikkunoissa. Tämä kuitenkin kertoo ikkunan eristävän lämpöä erittäin tehokkaasti, ja on hyvin pieni haitta verrattuna siihen, millaista hyötyä energiatehokkaalla ikkunalla on.

U-arvo ja energialuokitus

U-arvo tarkoittaa ikkunan lämmönläpäisykerrointa. Se siis ilmaisee, kuinka paljon ikkuna läpäisee lämpöä. Mitä pienempi U-arvo ikkunalla on, sitä parempi on sen lämmöneristävyyskin. U-arvon kasvaessa ikkunan lämmöneristävyys siis heikkenee, mutta silti pelkkä U-arvo ei kerro kaikkea ikkunan energiatehokkuudesta. G-arvo tarkoittaa auringonsäteilyn kokonaisläpäisykerrointa, ja se kertoo, kuinka suuri osa ikkunan ulkopintaan tulleesta auringonsäteilystä tulee ikkunan läpi, ja lämmittää siis huoneilmaa. Tämän lisäksi energiankulutuksen kannalta tärkeässä osassa on myös koko ikkunarakenteen eli lasin, karmien sekä puitteiden ilmantiiveys. Nykyään suurin hyväksytty U-arvo on 1,0, eikä uudisrakennuksissa saa käyttää tätä suuremman U-arvon omaavia ikkunoita.

Ikkunoissa on energialuokitus, joka auttaa ikkunanostajia vertailemaan eri ikkunamallien energiatehokkuutta. Energialuokituksessa lasketaan U-arvon, g-arvon sekä ikkunan ilmanpitävyyden avulla vertailuarvo E, jonka yksikkö on kWh/m2,a. Jos ikkunan E-arvo on siis vaikkapa 100 kWh/m2,a, tarkoittaa se, että jokainen ikkunaneliömetri aiheuttaa 100 kWh:n vuotuisen energiankulutuksen. Energialuokituksessa ikkunat jaetaan helposti luokkiin A++ – G, jolloin A-luokan ikkunat ovat kaikkein energiatehokkaimpia, ja G-luokan ikkunat vähiten energiatehokkaita. Energialuokituksissa kerrotaan myös tarkka E-arvo, jonka avulla esimerkiksi kahta A-luokan ikkunaa voi silti vertailla keskenään.